Mies on 40- vuotias Tietotekniikka-taituri Sipoosta ja hänet voi löytää selailemasta pörssiä, samoilemasta metsästä sienien ja marjojen perässä taikka puolustamasta Suomea maakuntajoukoissa.
Mie oon aina ollut kovin aktiivinen ja tekemässä kaikenlaista, mutta joulukuussa 2014, miun pieni maailma pyörähti ja hyppäsin karuselliin niin että jalat lähti alta. Kaikki pysähtyi.
Miuta vietiin sairaalaan ja pitkien tutkimusten jälkeen ja karmaisevien kuukausien huojumisten, kaatumisten, korvien soimisen jälkeen todettiin että minulla saattaa olla Menieren- tauti.
Tämän Herra M:n kanssa tässä ollaan koitettu kotona huojua, milloin vähemmän ja milloin kuin merimyrskyssä konsanaan, mutta mustalla huumorilla ja suomalaisella sisulla pääsee pitkälle.
Valoa ja intoa on kaikkeen tuonut miun ihana tuleva aviomies joka on jaksanut olla vierellä ja auttanut yli pahimpien kohtausten ja tuonut lohtua tulevasta.
Ja polvilleen mies menikin ja kosi samana päivänä kun sain diagnoosin sairaudestani.
Meidät vihitään 1.6.2016 eli ihan kohta ja hääjuhla on syyskuussa Virossa, koska Viro on vienyt meidän molempien sydämet.
Yhdessä ollaan oltu kohta 5 vuotta. Ja tavattu niinkin perinteisesti kuin suomi 24- treffipalstalla.
En ollut etsimässä itselleni mitään vaan etsittiin työkaverin kanssa ihan huvin vuoksi kivan oloisia kavereita netissä ja tämä miun tulevan miehen profiili sitten pomppasi useamman kerran esille ja jäi mieleen. Olihan se pakko tehdä sitten oma profiili ja kuinkas sattuikaan laittoi juurikin tämä kyseinen mies miulle "vieraskirjaan" kommentin johon vastasin ja alettiin kirjoittelemaan. Elokuisena iltana Kaisaniemen puistossa kaatosateeessa puun alla, mies kietoi kätensä miun ympärille ja suuteli ja siihen loppui meidän sinkkupäivät.
 |
| Rakkaudesta ruokaan ja sen kuvaamiseen. Ystävänpäivän lounas. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti